perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pronator Quadratus

Lukujärjestyksessä luki vaan "Käytännön tentti, B1150 takahuone"
Vanhempikurssilaisilta oltiin kuultu, että kyseessä olis ihan rento tapahtuma. Kaikki menis yksitellen sinne opettajan luokse ja se kyselis jotain peruskaura-anatomiaa. Jos ei ihan sujuis, niin kommenttina vois olla "No, mietitäänpäs yhdessä..." Viimevuonna yksi fuksi oli failannut ko. tentin.

Aamulla alettiin kuitenkin saada hätääntyneitä viestejä kanssakurssilaisilta, jotka tentin oli jo suorittanu... Läpipääsyprosentti oli ollut n.50%

Hieman ennen kahtotoista, jäätävän ryhmäpaniikin jälkeen astutaan koko tutorryhmä B1150 takahuoneeseen.
"Noniin ja otetaan alkuun pari harjotuskysymystä.... Oletan, että kaikki osaa nää luut, joten se on sitten tulos tai ulos. Jos siis menee väärin, niin teidän osaltanne tentti on sitten ohi." ...Siis hetkinen? HARJOTUSkysymyksiä, joihin väärin vastaamalla failaa tentin!

Noo. Siinä sykkeen noustessa n. kolminkertaiseksi kuumottelen ja kuuntelen kun ekat vastailee kysymyksiinsä... Vielä ei kukaan oo failannu. Kaverini osoittaa processus coronoideusta. Tentinvetäjä osoittaa mua, ja kysymys kuuluu "Oletko samaa mieltä?"..... Olen samaa mieltä, coranoideus löytää paikkansa jostain kyynärpään seutuvilta, ja tentti jatkuu.

Hetken päästä huomaan taas tentinvetäjän sormen osoittavan minua saman kysymyksen merkeissä.... Nyt en ole samaa mieltä pronator quadratuksen sijainnista... "Jaahas, nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa... Tulepas sinä sieltä osoittamaan", tenttimaestro tokaisee ja osoittaa kaveriani... Mun kohalla tentti saa jatkua.

Tätä tahtia jatkuu hetkisen... Saan vielä osoitella jalkamallista joitain lihaksia. Lopulta tentinvetäjä kysyy sukunimeäni ja merkkaa listaan plussan läpipääsyn merkiksi. HUH!

...kaikki vaan ei ollu yhtä onnekkaita.


P.S. Kuumotuksesta tuli mieleen, että olen sunnuntaina menossa Turkuun kattelemaan Turun lääkisläisten speksiä "Kuumotus"








torstai 14. maaliskuuta 2013

Miksi Tampereelle


Ei tää oikeesti mikään mainostuspuhe kenellekkään tulevalle opiskelijalle oo Tampereen parhaudesta lääkiskaupunkina, mut kai tän sellasenakin voi ottaa... Ajattelin vaan listailla jotain randomajatuksia mitä Tampereen opiskelukäytännöistä tulee mieleen.

-Ei arvosanoja
Koe on aina joko hyväksytty tai hylätty, siinä se. Ei kyistä kilpailua kurssilaisten välillä

-PBL
Mulla ainakin PBL opetusmetodina on toiminu ihan älyttömän hyvin! (Googleta, jos itsellesi PBL on jotain täysin tuntematonta) Tutor-istuntoihin on "pakko" tehä aina töitä, jolloin oppiminen tapahtuu pikkuhiljaa jakson aikana... Myönnän, että ilman tutoristuntoja kuuluisin varmasti vasta tenttiviikolla kirjansa aukaisevien kastiin.

-Ihmiset

-Kaikki pääsee dissekoimaan
Huhupuheista oon kuullu, että muissa lääkiskaupungeissa dissektioihin (google käyttöön jos termi outo) pääsee vaan kurssin parhaat opiskelijat.... SIIS MITÄ? Jo ekana vuonna kurssi jaotellaan "hyviin" ja "huonoihin"... Itse ainakin masentuisin, kun löytäisin itseni sieltä huonojen joukosta. Huonon lääkärin leima isketään jo ekana vuonna

En sano, että dissektiot olis ollu se miellyttävin tapahtuma... ei todellakaan. Mutta opettavainen kyllä varmasti, ja soisin sen kaikille lääkisopiskelijoille.

-Hupitutorryhmät
Meidän kurssi on jaettu hupitutorryhmiin. Ryhmissä on meidän fuksien lisäksi random-määrä hupitutoreita, eli 2. vuosikurssin opiskelijoita. Siinä tutustuu kivasti kakkoskurssilaisiin, eikä sosiaalinen elämä nyhvää intracursuaarisissa suhteissa.
Ja ihan tällee objektiivisesti sanoisin, että miedän hupitutorryhmä on paras. 

-Kerhot
Itse olen mukana Pseudossa (näytelmäkerho), Kuarossa (yllärii, se on kuoro) ja satunnaisesti Eudaimonian (peli/leikkikerho) tapahtumissa. Tarjontaa löytyy pyöräilystä volttikerhoon ja kristittyjen rukouspiiriin. 

 -Bileet/Illanvietot
...Pakko kai se oli mainita. Tarjonnasta löytyy jo ennen blogissa mainittujen lisäksi esim. Sitsejä (Fuksisitsit oli aikas jees... Olin pukeutunu vaippaan) ja Kinky-bileet. Illanvietoista vois mainita esim Pseudon järjestämät improillat ja Aatos-illat joissa keskustellaan esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja-järjestöstä.








keskiviikko 14. marraskuuta 2012

E-paardit

Laittakaa vaikka jostain bonditunnari soimaan tähän taustalle ;)

Meidän kurssin suuri voimannäyte, E-bileet on nyt takana! ...tai oikeestaan ne oli takana jo lähes 2 viikkoo sitten, mutta jokatapauksessa E-bileet ovat nyt siirtyneet menneeseen aikamuotoon.

E-bileet ovat siis 1. vuosikurssin järjestämät Esittelybileet, joissa tarkoitus on näyttää muille kursseille, kuinka me osataan olla luovia ja mahtavia ja organisointikykyisiä ja kaikkia muita ylistyssanoja.

Meidän E-bileiden teemana oli (lähes mielikuvituksellisesti) James Bond. Kurssin sisäseltä draamalta ei jäätävän järjestelystressin takia vältytty, mutta hui kun ite bileet suju ihan mielettömän hyvin! Neiti F:n johdolla koristelutiimi loihti Vanhalle työväentalolle ruokailutilojen lisäksi casinon ja asevaraston. Ja koska asevaraston seinät on tottakai mustat, niin juhlia edeltävä päivä kului huoneen seinien päälystyksessä jätesäkeillä.

Paikalla oli mielettömät valo- ja äänitekniikat ja meidän E-video(Teemaan sopiva video, jonka kurssi esittää E-bileissä)kin oli hyvin tehty. (Ja ylipäätään E-video oli tehty.... viimeistely tapahtui n.2h ennen bileitä)

Bileissä oli pokeriturnaus, missä munkin piti alunperin olla diilaamassa, mutta diilereistä olikin sitten ylitarjontaa, joten jättäydyin rannalle.

Itse soitin meidän bilebändissä pianoo, joka ei kuulunu/näkyny minnekkään. Mut meidän keikalla oli ihan mieletön fiilis! Ihmiset hyppi ja pomppi lavan edessä ja laulo mukana ja meidän kitaristi (yks niistä kolmesta) sai peräänsä kiljuvan tyttölauman :D

Huhhuh. Kaiken sen jäätävän panikoinnin ja epätoivosuuden jälkeen kaikki menikin paremmin, kun odotettiin. :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Latinan oppitunnit alko jo!

Arki on päässyt nyt ihan viimestään viimeviikkoina iskemään. Kiirettä pitää koulun, musiikkiopiston ja muun ylimääräsen söhläyksen kanssa.

Vaikka tähän opiskelutyyliin on jo ehtinyt totutella, niin tylsistymään en silti ole päässyt. Koulussa alkoi lisääntyminen, kasvu ja kehitys-jakso... Jollain tasolla tuntuu, että vasta nyt ollaan päästy kunnolla aiheeseen. Taisiis toki solujutut ja muutkin on tärkeitä, mutta tuntuu, että jostain on tipahtanut jotain ihan uutta innostusta, kun opetellaan ihan "oikeita" asioita....

Oon myös tosi mielissäni meidän oppikirjoista.... Varsinkin "Guyton", eli meidän fysiologian kirja tuntuu oikein mukavalta kaverilta tutoreita tehdessä.  (P.s. Tiesittekö että Grayn anatomia on ihan oikeesti alunperin oppikirja? :O )

http://ecx.images-amazon.com/images/I/41I%2B-df8IDL._BO2,204,203,200_PIsitb-sticker-arrow-click,TopRight,35,-76_AA300_SH20_OU01_.jpghttp://ebookshop.ro/images/P/41eajMA9bWL__SL500_AA240_-14.jpg


 Motivaatiota pitää yllä mielenkiintosten aiheiden lisäks esim se, että pääsen ens viikolla opintokäynnille neuvolaan! Eka kerta kun meen ihan yksin (en parin tai ryhmän kanssa) sinne huoneeseen potilaan/potilaiden ja lääkärin/terkan kanssa...

tiistai 2. lokakuuta 2012

Verta... ja lisää verta... ja viattomien shoppailijoiden verta...

Hui... Tää viikko on alkanut verisesti

Eilen me opeteltiin verinäytteiden ottotekniikoita. Ensin perus sormenpäänäyte ja sen jälkeen laskimoverinäyte kyynertaipeesta. Oon aina ollu vähän piikkikammonen, mutta verinäytteenotto, jonka kaverini (joka ei ennen ollut koskenut edes parsinneulaan, saati verinäyteneulaan) otti minulta ei ollut yhtään stressaava. Päinvastoin... Meidät oli juuri sanallisesti ohjeistettu näytteenottoon ja sitten kaikki sujui kivasti ja katselin vaan kun veri valui suonesta alipaineistettuun purkkiin... Ja sitten mulla olikin jo kädessä lämmin tuubillinen punaista nestettä.

Oma osuus ei sitten osunut niin hyvin... Neula meni aluksi ihan hyvin, mutta säätäessäni putken kanssa neula meni vinoon, ja kaveria vähän sattui... anteeks... gaah. nyt vähän pelottaa opinko ikinä ottaan kunnon hyvää näytettä... Tai uskaltaako kukaan edes ikinä suostua koekaniinikseni...

Tänään oli Sokoksella "Tunne arvosi"-tapahtuma. Olin aluksi (kuten oltiin sovittu) unettomuus-pisteellä jakelemassa lehtisiä ja kertomassa kestohymy naamalla "kuinka jo pienillä elämäntapamuutoksilla voi vaikuttaa unen laatuun...". Oltiin ilmeisesti kovin tehokkaita univalistajia, koska esitteet loppuivat kesken.

Verensokeripisteelle oli sillä välin ehtinyt kertymään aikas pitkä jono, joten mut nakitettiin lennosta sitten sinne. Noin 15sekunnin alustuksen jälkeen mulle iskettiin eteen kasa näyteliuskoja ja piikkejä, pistin, verensokerinmittauslaite, desinfiointiainetta, puhdistuslappuja ja laastareita... Siitä sitten tekemään reikiä ihmisten sormenpäihin koneella, jota ei koskaan ennen ollut nähnyt, ja kertomaan heille taudista (2. tyypin diabetes), josta oma tieto rajoittuu lähinnä lukion bilsankirjan haimaa käsittelevään kappaleeseen. Sähläystähän siinä sitten oli... Ensimmäisellä mitattavalla oli varmasti turvallinen olo, kun kurkin kaverin olan yli, kuinka homma nyt sitten hoituu. Puolituntisen aikana ehdin tekemään pari harhapistosta, tiputtamaan mittauslaitten roskiin ja jopa saamaan pari ihan luotettavaa tulosta...

Hih... oli kuitenkin hauskaa!

torstai 27. syyskuuta 2012

Mitä ihan oikeasti teen täällä

Oho... Toinen jakso jo hyvää vauhtia käynnissä! Miten tää näin nopeeta?
ps. kyllä, pääsin ekasta jaksosta läpi.

Oon lähinnä päivitelly tänne asiaa meidän lääkisläisten oheistoiminnasta, mutta ihan tosissaan me myös opiskellaan täällä.

Luentoja täällä on suhteessa opetettavaan asiaan hyvin vähän. Esimerkiksi, kun opiskelimme sidekudoksesta, oli meillä ensin Tutor-ongelma aiheesta, seuraavana päivänä aiheesta luento ja päälle vielä kuikuilimme mikroskoopilla näytteitä erityyppisistä sidekudoksista.

Eilen kävimme sairaalassa opiskelemassa inspektiota. Kiertelimme osastoilla lääkärin perässä ja syynäsimme potilaista ulospäin näkyviä oireita sairauksista.

Eräs hauska asia on ollut myös läskikgeenin testaus. Koko viimekevään pänttäsin Bios5:sta PCR-menetelmää ja elektroforeesia... Täällä pääsin ihan oikeasti kokeilemaan niitä!
Eristimme itseltämme DNA:ta ja monnistimme sitä tiettyä pätkää PCR-menetelmällä. Tämän jälkeen restriktio-entsyymin avulla katkoimme geenin ja päättelimme elektroforeesiajon perusteella genotyyppimme... Itse olen homotsygootti muuntuneella versiolla kyseisestä geenistä... Kansankielellä: minusta tulee vanhana läski.

PBL-opiskelu on myös mukavaa. Meillä on oikein mukavasti toimiva tutor-ryhmä ja tapaukset (keissit) ovat olleet mielenkiintoisia.

Huh... nyt pitäis varmaan rveta taas ratkomaan tutoria... Aiheena tällä kertaa DNA ja mitoosi

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kannustusjohtajuutta

Eräs lukuvuodenalun hauskimmista tapahtumista on ollut viimetorstain mediverkko-cup, jossa leikin jäätävä kasarihaalari-asu päällä cheerleaderia. Joukkueellamme oli tiikerimaskotti jonka perässä sitten tansimme, rakensimme pyramidejä ja huutelimme kannustushuutoja cursus Huuskosen pelaajille. Hävisimme kaikki pelit, mutta ei se ainakaan kannustuksesta ollut kiinni!

Meidän kova(äänise)sta kannustuksesta huolimatta cheerleader-kisan voittivat ansaitusti cursus Ruotsalaisen Cheerleaderit, jotka  olivat askarrelleet itselleen kanustusasut blondeista peruukeista, keltaisita asusteista ja sinisistä IKEA-kasseista.

Jatkoille joku kiva lääkefirma oli sponssannu meille (juomien lisäksi) mielettömät kasat pizzaa! Oli jotenkin niin hupaisa näky, kun astui jatkopaikalle, ja kaikkilla pöydillä vain lojui kasa pizzalaatikoita!

Loppuilta oli kovin leppoisa ja mukava, tutustuin taas uusiin kurssikavereihin... Mihinköhän asti niitä uusia naamoja ja nimiä riittää?